Työvitutus

Miksi mun pitää olla niin herkkä, että tulee tosi paha olo jos työpaikalla on vähänkin jotain ikävää? Tänään oli taas sellainen tunne, että mä en ole yhtään mitään. En ole matkustellut, en ole sosiaalinen, enkä todellakaan kiinnostava ihminen. Anteeksi, että olen olemassa. Mä sitten inhoan tuota naisten tapaa sulkea joku ulkopuolelle. Mä en voi sille mitään, mutta mun mielestä se, että mulle ei puhuta on aika epäkohteliasta. Okei, en ole itsekään mikään kaikkein puheliain ihminen, mutta silti tulee todella paha olo, kun suljetaan täysin ulkopuolelle. Työyhteisö on miesvaltainen enkä oikein kuuluu niihin porukoihin, mutta toisaalta nuo naisetkin ovat niin tiivis porukka, että siihen ei kertakaikkiaan mahdu. Vituttaa suoraan sanottuna. Työni hoidan hyvin, mutta se ei ilmeisesti riitä. Mä en ole mitään.