Elämäni sinkkuna
Syön jätskiä, luen blogeja ja suunnittelen lukemisen aloittamista. Jos nyt aloitan, ehdin lukea yli kolme tuntia. Sitten on katsottavaa elokuvaa. Olen kyllä nähnyt sen aikaisemminkin, mutta väliäkös sillä.
S ei vastaa. Sillä ei ole edes puhelin päällä. Laitoin sille viestin. Soittakoon sitten kun sille sopii. En jaksa olla aina se, joka yrittää ottaa yhteyttä. Ehkä se suuttui eilen kun en vastannut puhelimeen. Saan minäkin olla välillä itsekäs. Saanhan?
S ei vastaa. Sillä ei ole edes puhelin päällä. Laitoin sille viestin. Soittakoon sitten kun sille sopii. En jaksa olla aina se, joka yrittää ottaa yhteyttä. Ehkä se suuttui eilen kun en vastannut puhelimeen. Saan minäkin olla välillä itsekäs. Saanhan?
posted by Misplaced at 5:34 PM
2 Comments:
On todella vaikeata avautua tuosta noin vain, vaikka kuuntelijana olisi kuinka tuttu ja rakaskin ihminen. Itse puhuin oman eroni aiheuttamasta ahdistuksesta terveystarkastuksen yhteydessä terveydenhoitajalle, ja sekin auttoi että hän kuunteli ja tajusi että minun oli paha olla, vaikka en tuntenutkaan häntä ja tapasinkin hänet vain kerran. Eikä hän ollut edes asiaan perehtynyt ammattiauttaja. Mutta se auttoi kovasti.
Ja blogi on mitä mainioin väline purkaa omaa suloista tuskaansa. Siinä kun on pakko muodostaa ymmärrettävään muotoon sisällä vellovat tunteet. Jatkathan siis kirjoitteluasi, kiltti? :)
Työterveyshoitajalle yritin puhua, mutta ei hänkään tuntunut ymmärtävän, että ahdistukseni ei ole enää sitä normaalia nuoruuteen kuuluvaa maailmantuskaa. Ilmeisesti näytän ulospäin liian hyvinvoivalta ja tasapainoiselta ja siksi kukaan ei huomaa pahaa oloani. Ehkäpä tämä kirjoittaminen tosiaan auttaa. Ja kommentit piristävät todella paljon. Tieto siitä, että joku oikeasti lukee ajatuksiani. Yritetään jatkaa. :)
Post a Comment
<< Home