Sekaisin

Oltiin jo nin lähellä toisiamme, mut sitten mä tas panikoin ja pilasin koko jutun. En näemmä kykene minkäänlaiseen läheisyyteen yhtään kenenkään kanssa. Miks mun pitää olla tämmönen?? Hullua että sitä aloittetta odottaa toiselta, mutta sitten kun pitäisi vastata siihen edes jotenkin niin menen aivan lukkoon. Mua hävettää niin paljon osaamattomuuteni, kokemattomuuteni ja ulkonäköni, että en pysty nauttimaan noista tilanteista ollenkaan. Vaikka vain maataan vierekkäin sohvalla. Mä ahdistun siitä, että mun odotetaan olevan jotain. Vaikkei edes oleteta. Mä itse oletan, että mun oletetaan olevan jotain enemmän. Miten tästä pääsee eroon? Mä haluan elää.