Kun mikään ei riitä

Että voi aikuiset ihmiset olla lapsellisia. Mikään mitä teen ei kelpaa eräälle yrityksemme työntekijälle. Sanomisiani ja tekemisiäni vääristellään ja työpanostani vähätellään. Luonnollisesti minulla ei saa olla mielipidettä mistään asiasta ja vaikka olisikin on sen ilmaiseminen sama kuin leikkisi hengellään. Olen nuori, nainen ja vielä jopa ihan osaava omassa työssäni. Tässä ilmeisesti liikaa kestettävää 50+ miehelle, jonka mielestä nuoriso on vain laiskaa ja saamatonta. Miehelle, joka ei itse kykene edes faksin lähettämiseen. No, en minä tämän herran hyväksyntää kaipaa. Minulle riittää, että tiedän olevani oikeassa tai ainakin toimin kuten minua on ohjeistettu. Välillä vain pistää mietityttämään tuollainen käytös. Ehkäpä hän kuvittelee, että kaltaiseni kiltti ja hiljainen tyttö ei uskalla sanoa vastaan ja tekee mitä vain käsketään. Ehei. Minähän sanon mielipiteeni silloin kun aihetta on. Ette arvaakaan kuinka vahva ja karaistunut todellisuudessa olen. Tiedän, että yrität näyttää mulle paikkani. Älä turhaan vaivaudu, tiedän kyllä missä se on. Mutta älä kuvittelekaan, että se olisi siellä missä sinä sen kuvittelet olevan. Myös mulla on tässä firmassa oikeuksia. Vaikka olenkin tullut viimeisenä taloon. Hajoa erinomaisuuteesi. Kaikki nauraa sulle.