...

Merkillisen hyvä olo. Kävin jopa (kävely)lenkillä. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Ensi viikolla pitäisi muistaa käydä labrassa mittauttamassa hemoglobiini. Rautakuuri on syöty ja nyt vaan toivotaan, että arvot olisivat nousseet. Syön kyllä niin epäsäännöllisesti, että en yhtään ihmettelisi, vaikka mitään muutosta ei olisi tapahtunut.

Mietin tässä, että miksi just mun pitäisi olla maailmassa se viimeinen, joka löytää kumppanin itselleen. Miksi mä olisin yhtään huonompi kuin monet muut? Aivan naurettavaa ajatella, että kukaan ei tahtoisi viettää aikaa mun kanssani. Kuitenkin välillä ajattelen juuri noin. Että olen nin tylsää seuraa ettei kukaan jaksa mua. Mitä mulla muka olisi annettavaa? Paljonkin. Mun pitää vain muistaa se. Jokaisella on jotain annettavaa muille ihmisille.

Nyt tuntuu hyvälle. Sitä ne miehet teettää. :)